torstai 17. elokuuta 2017

Vanha mekko ilahduttaa jälleen

Tämä mekko on hyvin monta vuotta vanha. Ostin sen aikanaan kirpparilta ja käytin sitä paljon. Sitten kyllästyin ja annoin sen tyttärelle, joka myös käytti sitä jonkin verran. Nyt hän oli kuitenkin kyllästynyt säilyttelemään sitä - ja minä nappasin sen taas itselleni.


Mekko on jo oikeasti aika raasu, sillä kumilangat ovat varsinkin hihoissa aivan venahtaneet. Vaan eipä se estä tästä tykkäämästä ja käyttämästä, kun ei ole tarvis olla mitenkään "viimeisen päälle" muutenkaan. Kyllä vain kivalta tuntui taas pitkästä aikaa vetäistä tämä ylle. Onkohan se tuo punainen väri joka vetää... lapsuuteni suosikkiväri:)

Mekossa ei ole mitään lappuja tai jälkeäkään niistä olemassa ja aluksi arvelin sen jonkun omatekoiseksi saumurisaumoista huolimatta.   Vuosia sitten satuin kuitenkin näkemään jossain kaupungilla jonkun yllä samanlaisen mekon, mutta se oli huomattavasti pidempi. Minun mekkoani onkin joku lyhentänyt  joskus harmaalla langalla ommellen. En tiedä mistä olen saanut mielikuvan, että voisiko tämä olla vaikkapa Seppälän mekkoja?

No, on tai ei, mutta kesäiseen käyttöön sopii parhaiten. Mekon malli on edestä ja takaa samanlainen, joten pääntie selänpuolelta menee tavallista alemmas.  Viileänä päivänä ylle on hyvä vetäistä jokin neuletakki. Omani löysin tänä kesänä kirpparilta Joensuusta.


Kuvat on otettu Joesuussa. Allaolevasta kuvasta minulle tulee jotenkin mieleen jokin äitini vanha valokuva, jossa myös nojaillaan koivun kylkeen.


Helmet ovat olleet mieheni tädin ja rannekelloni on Lidlistä peräisin. Sen laitan yleensä ranteeseeni kun lähden jonnekin. Katson mieluummin kellonaikaa siitä, kuin kaivelen kännykkää esiin jostakin taskusta tai kassista. Kengät onkin olleet blogissa ennenkin ja näistä on tullutkin oikein suosikkiläpsykät; helpot sujauttaa jalkaan ja ovat mukavat jalassa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Kenkä ja sen kaveri - ilmaislaatikon mekko

Nämä popot on kirpparilta kotoisin. Muutama kuukausi sitten ostetut. Hintaa en valitettavasti enää tarkkaan muista, mutta jotain alle kahden euron sen on täytynyt olla.  Nämä sopivat ainakin kuvausrekvisiitaksi  (kuten tässä jutussa: Sinivalkoista kesää),  vaikka ei muuta käyttöä juuri olisikaan.

Kengät Vicky




Mekon puolestaan löysin joitakin päiviä sitten kirppiksen ovenpielen ilmaislaatikosta. Kokomerkintä oli 42 ja ajattelin, että tietenkin se on minulle aivan liian suuri.  Sovitus kotona tuotti kuitenkin mukavan yllätyksen. Liian suurta siinä minulle tuntuisi olevan kylläkin yläosan pituus, eli vyötärösauma tulee liian alas, mutta voisihan sen ajatella niinkin, että siinä on vain laskettu vyötärö...:)

Kotimainen mekko merkkinä L

Mekon merkkinä on iso L-kirjain. Liekö se siis L-Koltun mekko? Kotimaista valmistetta se ainakin on. Materiaali on joustavaa polyesteriä.



Mekkoon kuuluu samasta kankaasta valmistettu vyönauhakin, jonka päissä on muoviset pampulat. Mielestäni mekko sopii itselleni kuitenkin paremmin ilman tuota ohutta nauhaa.  Tämä voisi jäädä vaatekaappiini - tai sitten ei...   Hiostava materiaali saattaa tehdä tästä sen, ettei sitä tulisi niin paljon käytettyä kuin muuten tulisi. Ja sitäpaitsi, onhan niitä mieluisia vaatteita jo muutenkin kaapin täytteenä.




Mekon yläosan sopivuuteen vaikutti mielesäni paljon juuri nuo perhoshihat. Jos tässä olisi ollut erikseen leikatut hihakappaleet, olisivat olkasaumat varmaankin roikkuneet minulla liian alhaalla.


Takana mekossa on vetoketju, joka minulla on tarpeeton, sillä mekko sujahtaa päälle ilman vetoketjun kanssa taiteilua. Aika hankalia ovatkin vaatteissa keskellä takana olevat vetoketjut noin yleensäkin.



Vielä on kesää jäljellä...


...toivottavasti lämmintä ja aurinkoistakin:)

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Sinivalkoista kesää

Tällä viikolla minulla oli muutamana viileämpänä päivänä tällainen vaatetus. Puserot, kengät ja hame ovat kaikki kirppiksiltä. Vyön virkaa tekevänä oli omatekoinen pitsinauha. Päällimäisenä oleva pusero on Vilan. Kangas on ohutta, joten vaatii alle jotain ja minulla siis t-paita. Hame on Day and Day -merkkinen ja kotimaista valmistetta. Se on materiaaliltaan polyester-viskoosia. Hameessa on taskut.



Kengät on merkkiä Vicky. Tuollaisille kengille ei juurikaan ole täällä käyttöä, mutta kuvausrekvisiittana moneen sopivat.  Oikeasti lampsin yhtenäkin sateisena päivänä postilaatikolle nuo vaatteet päällä, vanha musta samettibleiseri lisänä, sateenvarjo kädessä ja  vihreät kumisaappaat jalassa...




Pusero ei ole oikein minun mitoilleni tehty, mutta tykkäsin niin sen tyylistä, että  tulee varmaan muulloinkin käytettyä tuon sinisen hameen kanssa.




torstai 6. heinäkuuta 2017

Musta ruusukuvioinen puserojakku - Soilituote

Tämä löytö on Lieksan Hengitysyhdistyksen kirpparilta. Ostin  tämän Soilituotteen puserojakun joskus ennen juhannusta sieltä ihan sovittamatta, koska hinta oli vain yksi tai kaksi euroa. Koko oli 38 D, joten arvelin sen sopivan.







Materiaali on crimpleneä, tai sellaiseksi minä sen ainakin miellän. Tämä oli  juhannuksenpyhinä sopiva asu, kun oli sopivan viileää. Ei tätä kuumana kesäpäivänä voisi käyttääkään  hiostavan materiaalin takia.Vaikka kankaan kuviokin on kiva, niin vielä parempaa on puserojakun malli ja kauniit yksityiskohdat, jotka tosin eivät kuviollisesta kankaasta kovin erotu. Hihojen koristelut minua ihastuttivat varsinkin. Olalla on rypytykset ja hihansuissa on napillinen kolmionmuotoinen käänne. Napit  ovat kangaspäällysteiset.




Yksi ihmetyksen aihe minulla tässä on. Se on varanappi. Että se ylipäätään on tallella vielä tässä,  mutta varsinkin sen paikka. Yhdessä vaiheessa ihmettelin, että mikä  möykky siinä vatsan kohdalla oli ja  siellähän komeili nurjalla se varanappi.





Tämän jutun  kengät ovat juhannuksenjälkeinen löytö Lieksan Löytöpuodista. Niillä oli hintaa 2 euroa. Jutun kuvatkin on otettu vasta muutama päivä sitten, jolloin toiseksi nuorin toimi kuvaajana. Vähän olisi näköjään saanut puseroa nykiä helmasta alaspäin ennen kuvan ottamista.

---

Kun joitakin päiviä sitten tätä jutunkirjoitusta jo aloittelin, olin kirjoittanut puseron merkiksi Salonne, vaikka se olikin Soilituotteen. Onneksi otin tänään vielä jutun julkaisun jälkeen muutamia yksityiskohtakuviakin, josta huomasin erheeni! Nyt on se  puseron merkkikin oikein.



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

80-luvun trenssi

Kun on nämä säätkin vähän viileän puoleiset, niin sopii tämä takkijuttu ihan hyvin tähän väliin. Kuvathan on otettu samalla kertaa kuin edellisen jutun farkkumekko.  Tämä trenssi päätyi mulle kirpparin ilmaislaatikosta. Se on kunnolla pitkä! Ja leveyttäkin hihoissa piisaa. Itseasiassa "vähän" liikaakin.





Olen tehnyt  takkiin  muutamia korjauksia, joita ei  vielä näitä kuvia ottettaessa ollut tehtynä. Eilen siis vyölenkkejä nostin ylemmäs, laitoin olkatoppaukset ja rispaantuneet vuorinsaumat korjasin. Kirppikseltä löysin taannoin tähän olkatoppaukset. Oli tässä alunperinkin olkatoppaukset olleet tai oikeastaan vieläkin "olivat"... eli vähän  vaahtomuovisia, ilman päälikangasta olevia "jämiä" oli  paikoillaan ja sitten juustojauheen näköisenä puruna hihansuihin valuneena.

Takin sisuksia tutkiessani minusta näytti siltä, että takkia on saatettu kaventaa helmasta joskus. Ainakin saumoja oli ommeltu ja helma vaikuttaa mielestäni kapeahkolta muuhun leveyteen nähden.




Takki on kokoa 38, eli pienempää kokoa olisi voinut minulle olla. Tykkään silti, sillä tämä on mukava vaikka viileänä kesäaamuna vetäistä ylle hameen kanssa. Tämä kun lämmittää pituutensa takia kinttujakin. Takki on "Made in Czechoslovakia",  joten vanha on, ja aikakausi varmastikin 80-lukua tai  aivan 90-luvun alkua.

Tälläisen takin kanssa sopisivat parhaiten korkokengät, mutta täällähän ei paljon korkokengillä voi hienostella. Jotain arkisempaa se on oltava.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Farkkumekko

Kahdesta osasta koottuna tämä farkkumekko.

Silittämätönkin vielä...  kuten kunnon metsäläistyyliin kuuluu:)


Helmassa piisaa leveyttä.


Olen aina tykännyt farkkuhameista. Niitä on ollut minulla monennäköistä vuosien saatossa. Tämä  tyttären minulle aikanaan ostama hame, joka nyt päätyi mekon alaosaksi,  on ollut blogissa esillä ennenkin. Vuonna 2014 syyskuussa oli  toisessa blogissani tämä kuva:

Kuva vuodelta 2014

Hame oli vähän turhankin pitkä arkiseen käyttööni, vaikka siitä muuten tykkäsinkin.  Tässä mekkoprojektissani se lyheni nyt sen verran, kuin vyötäröltä poistamani leveän kuminauhan osuus oli. Mekkoon tulleen yläosan ostin joskus kirpparilta ja se on  ollut jonkun mekon yläosa alunperinkin. Näistä osista mekko syntyi:











maanantai 15. toukokuuta 2017

Äitienpäivänä sifonkihameessa

Äitienpäivänä laitoin ylleni nämä vaatteet arkisempien tilalle, ennenkuin ryhdyimme kahvitteluuun ja kakun syöntiin. Ja koko loppupäivän sitten niissä viihdyinkin.




Hameen sain serkultani muutama vuosi sitten 50-vuotislahjaksi:)  Se on Hm:n mallistoa ja materiaali on sifonkia, joten ei aivan arkihame olekaan. Juhlavuutta lisää vielä hameen vyötäröllä oleva sifonkinen vyönauha. Aluksi hame oli vyötäröstä vähän turhan löysä, mutta ohut kuminauha vyötärönauhan sisään pujotettuna teki siitä sopivan.


Halusin täksi äitienpäiväksi otattaa kuvan juuri niin, että lumet näkyy... Eihän sitä joka vuosi äitienpäivänä näin olekaan.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Rullapipo päässä - kylmässä kevätsäässä

 On se ilmoja pidellyt... joutaakin olla toukokuussa villapipo päässä!



Pipon tein muutamia  päiviä sitten. Ja neuletakki on kirppislöytö. Olin etsinyt vihreää neuletakkia jonkin aikaa ja tämä oli juuri sellainen väriltään, jonka halusin.  Popot on olleet jossain vaatekuvissa ennenkin mukana.




Itseasiassa tämä vaatejuttu sai alkunsa jo viikkoja sitten, kun satuin vanhassa eli tarkemmin sanottuna toukokuun 1979 Suuri Käsityökerho  -lehdessä näkemään kiinnostavan asukokonaisuuden. Huomioin kuvasta, että minullahan on melkein samanlainen hame nyt ja sukkahousutkin. Ja tuontapaisen rullareunapiponhan  tätini teki joskus nelisenkymmentä vuotta sitten...




Saattaapa jopa olla äidilläni edelleenkin se siskonsa tekemä pipo tallella.  Itseni ei tullut  silloin aikanaan sitä kovinkaan paljon käytettyä, koska koin kaiketi, ettei se sopinut minulle... tai mitä lie. Mutta  nyt piti pipo saada. Sattuipa minulta löytymään  lankaa vajaa kerä, varmaan Novitan Wool,  josta rupesin pipoa värkkäämään.



 Tässä  pidän tietysti puuta pystyssä...



En kyllä ulkosalle ihan oikeasti lähtisi vielä noin kesäisessä hameessa, en edes sisällä ihan vielä välittäisi käyttää tätä, mutta tuolloin piti käyttää sopiva tilaisuus hyödyksi. Oli sopivan  valoisa hetki. Ja sopivan kylmääkin... sillä eihän tälläiseen kesäiseen vaatetukseen  muutoin tuollaista villapipoa viitsisi yhdistää.



Kuvaajana tällä kertaa hääri toiseksi nuorimmainen. Ensin otettiin kuvia talon lähellä koivun vierellä, mutta sitten halusin vielä sinisen mökin ääreen. Ja äkkiä piti joutua kuvatouhussa, sillä oli hyytävän kylmää... Tänäkin aamuna  oli taas ohut lumikerros maassa. Mikä toukokuu!