torstai 17. elokuuta 2017

Vanha mekko ilahduttaa jälleen

Tämä mekko on hyvin monta vuotta vanha. Ostin sen aikanaan kirpparilta ja käytin sitä paljon. Sitten kyllästyin ja annoin sen tyttärelle, joka myös käytti sitä jonkin verran. Nyt hän oli kuitenkin kyllästynyt säilyttelemään sitä - ja minä nappasin sen taas itselleni.


Mekko on jo oikeasti aika raasu, sillä kumilangat ovat varsinkin hihoissa aivan venahtaneet. Vaan eipä se estä tästä tykkäämästä ja käyttämästä, kun ei ole tarvis olla mitenkään "viimeisen päälle" muutenkaan. Kyllä vain kivalta tuntui taas pitkästä aikaa vetäistä tämä ylle. Onkohan se tuo punainen väri joka vetää... lapsuuteni suosikkiväri:)

Mekossa ei ole mitään lappuja tai jälkeäkään niistä olemassa ja aluksi arvelin sen jonkun omatekoiseksi saumurisaumoista huolimatta.   Vuosia sitten satuin kuitenkin näkemään jossain kaupungilla jonkun yllä samanlaisen mekon, mutta se oli huomattavasti pidempi. Minun mekkoani onkin joku lyhentänyt  joskus harmaalla langalla ommellen. En tiedä mistä olen saanut mielikuvan, että voisiko tämä olla vaikkapa Seppälän mekkoja?

No, on tai ei, mutta kesäiseen käyttöön sopii parhaiten. Mekon malli on edestä ja takaa samanlainen, joten pääntie selänpuolelta menee tavallista alemmas.  Viileänä päivänä ylle on hyvä vetäistä jokin neuletakki. Omani löysin tänä kesänä kirpparilta Joensuusta.


Kuvat on otettu Joesuussa. Allaolevasta kuvasta minulle tulee jotenkin mieleen jokin äitini vanha valokuva, jossa myös nojaillaan koivun kylkeen.


Helmet ovat olleet mieheni tädin ja rannekelloni on Lidlistä peräisin. Sen laitan yleensä ranteeseeni kun lähden jonnekin. Katson mieluummin kellonaikaa siitä, kuin kaivelen kännykkää esiin jostakin taskusta tai kassista. Kengät onkin olleet blogissa ennenkin ja näistä on tullutkin oikein suosikkiläpsykät; helpot sujauttaa jalkaan ja ovat mukavat jalassa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Kenkä ja sen kaveri - ilmaislaatikon mekko

Nämä popot on kirpparilta kotoisin. Muutama kuukausi sitten ostetut. Hintaa en valitettavasti enää tarkkaan muista, mutta jotain alle kahden euron sen on täytynyt olla.  Nämä sopivat ainakin kuvausrekvisiitaksi  (kuten tässä jutussa: Sinivalkoista kesää),  vaikka ei muuta käyttöä juuri olisikaan.

Kengät Vicky




Mekon puolestaan löysin joitakin päiviä sitten kirppiksen ovenpielen ilmaislaatikosta. Kokomerkintä oli 42 ja ajattelin, että tietenkin se on minulle aivan liian suuri.  Sovitus kotona tuotti kuitenkin mukavan yllätyksen. Liian suurta siinä minulle tuntuisi olevan kylläkin yläosan pituus, eli vyötärösauma tulee liian alas, mutta voisihan sen ajatella niinkin, että siinä on vain laskettu vyötärö...:)

Kotimainen mekko merkkinä L

Mekon merkkinä on iso L-kirjain. Liekö se siis L-Koltun mekko? Kotimaista valmistetta se ainakin on. Materiaali on joustavaa polyesteriä.



Mekkoon kuuluu samasta kankaasta valmistettu vyönauhakin, jonka päissä on muoviset pampulat. Mielestäni mekko sopii itselleni kuitenkin paremmin ilman tuota ohutta nauhaa.  Tämä voisi jäädä vaatekaappiini - tai sitten ei...   Hiostava materiaali saattaa tehdä tästä sen, ettei sitä tulisi niin paljon käytettyä kuin muuten tulisi. Ja sitäpaitsi, onhan niitä mieluisia vaatteita jo muutenkin kaapin täytteenä.




Mekon yläosan sopivuuteen vaikutti mielesäni paljon juuri nuo perhoshihat. Jos tässä olisi ollut erikseen leikatut hihakappaleet, olisivat olkasaumat varmaankin roikkuneet minulla liian alhaalla.


Takana mekossa on vetoketju, joka minulla on tarpeeton, sillä mekko sujahtaa päälle ilman vetoketjun kanssa taiteilua. Aika hankalia ovatkin vaatteissa keskellä takana olevat vetoketjut noin yleensäkin.



Vielä on kesää jäljellä...


...toivottavasti lämmintä ja aurinkoistakin:)